Majakka – projekti, the Lighthouse – Project in Sri Lanka

Kolmannella neuvottelukierroksella Morawewan paikallisviranomaisten kanssa viimeisetkin kysymykset saivat vastauksen ja toimintamme nostettiin Sri Lankan pohjoisalueen yhdeksi merkittävimmistä projekteista. He eivät luonnollisesti halunneet asettaa toisia toimijoita vähempiarvoiseen asemaan, mutta meidän Rauma – kylä Sri Lankaan hankkeemme luo alueelle tulevaisuudentoivoa ja ajatuksen mahdollisuudesta asettua sinne pysyvästi.

Rauma – kylän ensimmäisen talon peruskiven muurausseremonia on astrologien, munkkien ja viranomaisten aikataulujen mukaan 18.2.2010 aamulla kello 7.45 paikallista aikaa. Tarkkaa puuhaa, mutta näin halutaan täkäläisittäin turvata rakennettaville taloille turvattu tulevaisuus. Tarkennettu tieto kertoo 19.2.2010, että seremonia pidetäänkin vasta 24.2.2010, jolloin ministerikin ehtii paikalle. Näin tässä maassa pitää tottua kaikenlaiseen. Varma ei ole varmaa ennen kuin jotain faktisesti tapahtuu. Muu on vain illuusiota tapahtuvasta.

Tähän taloon muuttavat perheensä menettäneet nuoret tamilitytöt ja heidän isoäitinsä. Isä, äiti ja kaksi nuorempaa sisarusta menehtyivät matkalla ostoksille Trincomaleen itsemurhapommittajan iskiessä täpötäyteen bussiin. Kaikki bussissa olleet 75 ihmistä saivat surmansa. Ei parempaa valintaa kyläneuvosto olisi voinut tehdä, kuin antaa näille ihmisille talomme asuttavaksi.

Muiden talojen rakentaminen aloitetaan välittömästi 19.2., mutta seremoniallisista syistä tämä talo toimii yhteisenä kohteena. Muiden talojen seremoniat hoidetaan myöhemmin, muttei näin arvokkaasti ministerivieraiden, paikallisviranomaisten ja julkisen sanan ollessa paikalla. Munkit ovat aina tärkeimmässä osassa jokaisen talon seremonioissa.

Tärkeintä näissä juhlissa on, että kaikki tilaisuuteen kutsut ihmiset muodostavat ikään kuin kummikunnan näille taloille. Näin poistetaan kateutta, sillä heidän velvollisuudekseen tulee talon asukkaiden arvostaminen. Siksi myös kaikki rakennettavat talot ovat samanlaatuisia ja yhdenmuotoisia.

Meidän kannaltamme tällä toiminnalla on suuri merkitys, sillä Rauma – kylän taloihin muuttaa nyt viimeisen kerran paikallisviranomaisten vahvistamana todella niin valtaväestön sinhaleeseja, tamileja kuin muslimejakin. Viranomaiset eivät aluksi halunneet olla tukemassa tamileja näin merkittävällä tavalla. Vetosin ihmisoikeuksiin ja ihmisten oikeudesta asua siinä paikassa, mistä olivat asiakirjojen mukaan joutuneet pakenemaan sisällissodan kauhuja. Onnistuin saamaan kaikille samat oikeudet. Samalla sovimme, että tätä toimintamallia noudatetaan kaikissa muissakin rakennettavissa taloissa jatkossakin.

Tulevaisuus kasvaa pelloissa

Ensimmäisellä käynnilläni Morawewassa pellot olivat pahuuden hallussa. Niitä ei ole muokattu pahimmassa tapauksessa 27 vuoteen, aina siitä alkaen, kun sisällissota sai alkunsa vuonna 1983. Joulukuussa Morawewassa käydessäni maita muokattiin riisinkylvöä varten. Osa pelloista oli jo tuolloin kylvetty, ja osaa muokattiin yhteisvoimin. Tässä työssä olivat kaikki mukana melkein vauvasta vaariin, katsomatta sitä, minkä rotuinen naapuri olikaan. Näkymä rohkaisi tuolloin vaatimaan myös kylissä samaa yhteisöllisyyttä.

Sri Lankan hallitus on luvannut tukea pakolaisia antamalla pakolaisperheelle 25 000 rupian, noin 150 €:n kertakorvauksen ja vielä ruoka-avustuksen kansainvälisen ruoka-avun avustuksella puoleksi vuodeksi.

Mutamajat saavat uudenlaisen väliaikaisen muodon, sillä risuista ja mudasta kyhätyt majat eivät kestäneet monsuunijakson sateita ja myrskyjä. Perheet saavat kansainvälisen Save Lanka – organisaatiolta tukea materiaalien muodossa. Kaikki saavat saman määrän sementtiä, hiekkaa, sementtitiiliä, puuta rakennuksen runkoon ja kattorakenteisiin sekä peltiä seiniin ja kattoon. Parempi vaihtoehto tämäkin on kuin mutamajat. Näissä väliaikaisiksi tarkoitetuissa rakennuksissa on suojaista asua odottaen parempaa tulevaisuutta. Tämän tulevaisuudentoiveen toteuttajiksi me kaikki voimme ryhtyä vaikkapa Aito Fiilis ry:n kautta.

Voitte vain arvailla, kuinka kuuma tällaisessa suojassa (shelter) on, kun peltikatolla voisi helposti paistaa kananmunan! Olen saanut olla vieraana monissa tällaisissa taloissa iltapäivän polttavassa kuumuudessa. En ole voinut kovinkaan kauaa olla sisälle, kun kohteliaasti olen pyrkinyt juomaan tarjotun teen ulkosalla. Nämä perheet asuvat siellä jatkuvasti. Kaikkeen voi tottua – sanotaan. Löysässä hirressäkin olemiseen…

Poliittisesta tilanteesta maassa

Lähtiessäni matkalle kirjoitin UR:n sivuilla, että tässä maassa voi tapahtua kaikenlaista, mahdotontakin. Uutiset ovat kertoneet kenraali Fonsekan pidätyksestä, mielenosoituksista ja poliisien karkeista otteista mielenosoittajia kohtaan. Sanomalehdet sensuuria pelkäämättä ovat kirjoittaneet kovin sanoin presidentti Rajapaksan toimia vastaan. Tavallinen poliittisesti valveutunut lankalainen ihmettelee, miksi vielä ihmisoikeusjärjestöt eivät ole voimakkaasti puuttuneet selvään ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Fonsekan käsittelystä täällä puhutaan kidnappauksena, ei pidätyksenä. Hallituksen omat lehdet eivät luonnollisesti näin voimakkaasti uutisoi pidätyksestä seuranneita mellakoita, joihin poliisi on puuttunut ampumalla, kyynelkaasuin ja väkivalloin. Paikallinen Daily Mirror – lehti avaa rohkeasti silmämme näkemään kulissien taakse.

Kuten niin tavallista tässä maassa, tämä kaikki koettu on taas painunut omaan uomaansa. Barrikadeilla ei enää seistä, eikä iskulauseita enää huudeta. Ajatukset on suunnattu tulevaisuuteen ja menneet ovat taas menneet menojaan.

Tilanne maassa näyttää rauhoittuneen. Toivottavasti maan parlamenttivaalit eivät tuo lisää jännitteitä. Sen näyttää vain aika. Nyt pitäisi antaa aikaa yhteiskunnan uudelleen rakentumiselle. Raumalaisina ja suomalaisina saamme olla eturintamassa luomassa uutta ja pysyvää Sri Lankaan.