Lomahetki Nilavelin hietikoilla

Ensimmäisen kerran tämän reissun aikana minulla oli aikaa käydä rannalla. Hommat Morawewassa ovat siinä mallissa, että minulla ei osaa eikä arpaa työnjohdossa. Kuruwage on puutavaranhakumatkalla Kurenegalassa. Nautiskelin pitkään auringon suloisesta lämmöstä. Mereltä puhaltava tuuli viilensi ilmaa vaarallisen paljon. Yritän olla kerrankin varovainen auringonoton suhteen.

Aluksi rannalla ei ollut ketään. Sitten rannalle kirmasi riemusta kiljuen lauma nuoria poikia, jotka aivan hullaantuivat meren nähdessään. Hetken aikaa kaikersi kateus nuorten poikien kisaillessa rannalla. En kuvitellut pääseväni moiseen menoon edes ajatuksissani.

Poikakatras siirtyi kauemmas hiekkarannalle pelaamaan lentistä, ja tietysti krikettiä, Sri Lankan nykyistä kansallispeliä. Lentopallo oli aiemmin kansallispelin asemassa, mutta nykyään kriketti on ohittanut lentopallon mennen tullen. Ei ole sellaista kylää, missä eivät pajannassikat ja aikuisemmatkin pelaisi krikettiä.

Rantakaistale rauhoittui nuorukaisten siirryttyä nauttimaan lämpimän, turkoosin vihreän meren laineista. Siihen sentään minäkin pystyin, kellumaan aaltojen sylissä. Kaikki muu oli jo ajatuksissanikin liikaa.

Luin palan matkaa Wallanderin Rauhattoman miehen seikkailuja, kunnes rannalle laukkasi ainakin sata puhtaan valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta tyttökoulun oppilaita. Aivan kuin olisin päässyt Linnanmäen vuoristoradalle. Sellaisella voimalla tyttölauma kirkui aaltojen ajaessa heitä takaa.

Paikan täytti puhtaiden vaatteiden tuoksu. Olen aina ihmetellyt, miten on mahdollista, että oppilaiden valkeat vaatteet saadaan noin vitivalkeiksi, vaikka hyvin usein Morawewan alueella pesupaikkana on harmaavetinen kastelukanava.

Nuorten tyttöjen liikehdintä muistutti kovasti lokkiparven lentoa kalaparven yllätettyään. Ylös ja alas pitkin rantatöyrästä. Aina joku hieman epäonnekas kompastui väenpaljoudessa. Aallot suorittivat armeliaasti vaatteiden viimeisen huuhtelun. Tämä ei tuntunut vauhtia tippaakaan vähentävän. Meneväthän naiset täällä täysissä pukeissa koruineen kaikkineen uimaan. Vain miehille suodaan oikeus olla uikkareissa.

Samalla tavalla kuin tulivatkin, niin oppilaat opettajineen poistuivat kikattaen rannalta kohti busseja. Jäin rannalle Wallander kourassani katsomaan heidän peräänsä. Ikuisesti murkkuikäisen, kropaltaan vanhenevan miehen sydän iloitsi tästä näytelmästä.

Poikajoukko kirmaili yhä kauempana rannalla. Nyt taas olimme kahden, Wallander ja minä.
Kauaa emme olleet kahden, kirja ja minä. Nyt rannalle purjehti kymmenkunta perhettä nauttimaan vapaudesta. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että nämä lankalaiset eivät juuri osaa uida, vaikka olemme kyyneleen muotoisella saarella. Suurin osa näistä retkeilijöistä tulee vuorialueelta, tai Dry Landistä, missä vettä ei ole kuin kaivoissa. Kuivana kautena ei aina sielläkään.

Tämä saari on vastakohtien maa. Etelässä ja idässä on rankkaa kuivuutta. Sadekauden jälkeen on vihreätä vain muutama hetki. Pian riisisadon korjaamisen jälkeen ruoho kuivuu ruskeaksi matoksi. Elämme juuri tätä aikaa Morawewassa. Riisiä korjataan urakalla. Miehiä ei tahdo millään saada töihin, sillä sato on saatava korjatuksi. Pian tämän jälkeen alkaa jälleen Paddy Fieldien, riisipeltojen muokkaus.

Kuumuus ja kuivuus ovat vaarallinen yhdistelmä valkoiselle miehelle. Vaikka joisin kuinka paljon tahansa, niin aina on jano. Juon päivittäin viisi litraa vettä ja siinä ohessa kourallisen suolaa. Henkilääkärini Polttimonkadulta ei kyllä suosittelisi tekemään näin verenpaineeni vuoksi. Kroppa kuitenkin vaatii suolaa, joten minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Kuumuus kyllä muuten uuvuttaisi Rauma – kylän rakentajan.

Havahduin mietteistäni, sillä kroppani oli alkanut siinä määrin punehtua, että oli aika livahtaa pakoon porottavaa aurinkoa punotuista palmunlehvistä katetun katoksen suojaan. Muita rakennelmia ei rannalla ollut. Monille olisi varmaan yllätys, että rannalla ei ole aurinkotuoleja silmän kantamattomaan saakka. Niin pitkä tämä maailman kauniimmaksi rannaksi nimetty alue on. Tsunami on tuhosi rannan hotellit. Sisällissota piti huolen siitä, että uudelleen rakentamista tällä sodankin runtelemalla alueella ei ole tehty. Yhä uudelleen joudun toteamaan lankalaisten kanssa, että hiljainen tsunami tappaa yhä. Koko pitkällä rantavyöhykkeellä en nähnyt kuin yhden turistiparin.

Nilavelin alueella kasvatetaan paljon sipulia koko saarenosan tarpeisiin. Tästä hyvästä alueella näkyi mittava määrä hyvinvointia, mikäli sitä voi silmämääräisesti asuntojen hyvästä kunnosta päätellä.

Oli siis aika jättää Nilavelin rannat, ja siirtyä vartiopaikalle Morawewaan, jossa kiivaaseen tahtiin talot kohoavat tuoden alueen ihmisille toivonkipinän toivottomuuteen. Voin helposti yhtyä morawewalaisten riemuun. Joka hetki työmaalta palatessani kiitän raumalaisten anteliaisuudesta. Kohta koittaa aika, kun ensimmäisten talojen tiilikatolle maalataan suurin kirjaimin RAUMA, kiitollisuuden osoitukseksi lähimmäisenrakkaudesta.

Kyläpäällikkö pyysi välittämään sydämestä tulevat kiitokset raumalaisille ystäville. Kohta on taas aihetta juhlaan, missä kaikki etniset ryhmät voivat yhdessä iloita ja riemuita. Yritän myöhemmin välittää nämäkin tunteet teille rakkaat Rauman-seutulaiset.

Hyvää ja onnellista kevään odotusta lumivalleista huolimatta!

Keke riisivainioiden keskeltä!

Geval Hadana Sudda, Keke Mahatma - taloja rakentava valkoinen Keke

Kuten laulussa sanotaan, kun alkuun on päästy, niin antaa mennä vaan… Alkukangertelujen jälkeen kaikki rakennuskohteemme ovat hyvässä alussa. Maanomistussuhteiden selvittely vie paljon enemmän aikaa, kuin paikallisviranomaiset aluksi uskoivatkaan. Tosin vasta tänään saimme luvan aloittaa viimeisen kohteemme rakentamisen. Tämä kohde on vielä hankalan taipaleen takana, mutta maanomistajat lupasivat antaa kaiken apunsa, että rakentamisen alkuun päästäisiin sielläkin.

Kaikkien muiden talojen perustukset on tehty, ja suurimmassa osassa kohteista on jo seinien muuraus käynnissä kovalla tohinalla.

Perustuksen teko on rankkaa ja aikaa vievää puuhaa. Ensin kivikovaan maahan kaivetaan 60 cm syvät urat, ja sitten muurataan perustus, kuten meillä Suomessakin on aiemmin tehty. Kivikova maa pehmennetään vedellä, mutta silti työ on rankkaa. Koko ajan aurinko paahtaa kirkkaalta taivaalta säälimättömästi.

Auringonpaisteessa pahimmillaan lämpötila nousee reippaasti yli 65°. Varjossakin lämpötila on yli 40°. Tästä huolimatta miehet jatkavat keskeytyksettä työtään. Vain tee- ja kahvitauot rytmittävät työtahtia.

Työpäivä alkaa kello seitsemän ja jatkuu aina auringonlaskuun saakka. Aurinko laskee kello 18.15. Tämän jälkeen miehet marssivat hanhenmarssia peseytymään läheiseen kastelukanavaan. Samalla he pesevät pyykkinsä kanavassa. Päivä päättyy rice’n curry – illalliseen. Mitään viihdykkeitä ei ole, sillä näissä taloissa ei ole sähköä. Valmistuviin taloihimme on luvattu vetää sähköt. Milloin, sen vain Isä Taivaassa tietää. Joka tapauksessa taloihin tehdään täkäläisittäin normaalit sähkötyöt.

Tällä hetkellä kaksi taloista on siinä korkeudessa, että eilen mittasimme harjan korkeuden. Muutaman päivän kuluttua timpurit pääsevät töihinsä kattoruoteiden teossa.

Lahjoituksina saamilla varoilla rakennamme nyt kahdeksan taloa, sillä luovuin vaimoni huolta helpottaakseni moottoripyörän hankkimisesta. Siirsimme nekin varat taloihin. Luonnollisesti matkakustannuksia tulee, sillä en voinut asua Morawewan talossa, jonka seinistä kasvoi vihreätä hometta. Asun nyt Trincomaleessa, josta matkaa tulee kolmisenkymmentä kilometriä työmaalle. Asuinpaikkani on todella ihanteellinen, sillä se sijaitsee meren rannalla. Siellä käy illoin ja aamuin leppeä tuuli. Lämpötila öisin on sangen tyydyttävä. Ilmastointia ei tarvita. Aamuisin huoneessa on jopa viileätä, kun lämpötila on 30°.

Nyt kun olen saanut kaikki kirput myrkytetyiksi, niin olo on sangen kohtuullinen, sillä saan yöni nukutuksi kunnolla. Polttavan kuumuuden kestää, kun on levännyt kunnolla. Voitte uskoa, että mielilauseeni ei ole, kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua. Kirpunpurema on yksi viheliäimmistä. Olen tullut niin allergiseksi niille, että pistoskohdat paisuvat ja keho tulee täyteen punaisia, kutiavia paukamia. Raapiminen vain pahentaa tilannetta. Kuumuus tulehduttaa helposti pistokohdat, jolloin niistä alkaa tihkua visvaa. Onneksi minulla on lääkkeet Suomesta tähänkin vaivaan.

Riisisato talteen

Riisisato kypsyy pelloilla korjattavaksi. Morawewan alue on ollut kautta aikojen kuuluisa hedelmällisestä maastaan. Peltoja on silmänkantamattomiin, jotka nyt on muokattu ensimmäistä kertaa 26 vuoteen. Meillä on ollut vaikeuksia saada riittävästi työmiehiä rakennuksille, sillä he ovat urakalla leikkaamassa riisisatoa. Työ on kovin haastavaa. Sirpillä leikataan ensin riisi ja se niputetaan lyhteiksi. Lyhteet kannetaan suuriin kekoihin odottamaan ”tsunamia”, tappuria. Kone erottelee riisinjyvät, jotka pakataan suuriin säkkeihin odottamaan kuljetusta varastoihin.
Riisipelloilla työskentelevät niin sinhaleesit kuin tamilitkin rinta rinnan. Tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä riisisadosta tulee todella hyvä.

Rakennusaikataulusta

Urakoitsija Kuruwage on tehnyt rakennusaikataulun niin, että pyrimme saamaan kaikki talot valmiiksi ennen Sri Lankan parlamenttivaaleja, jotka pidetään 8. ja 9.4. Mikäli aikataulussa pysytään, niin talojen avajaiset pidettäisiin 21.4. Tätä tilaisuutta paikallisviranomaiset odottavat innolla, sillä silloin saavat sinhaleesit ja tamilit olla samoissa juhlissa jo toisen kerran tänä vuonna. Jos käy niin onnettomasti, että aikataulussa ei jostakin syystä pysytä, niin koko maa pysähtyy pariksi viikoksi. 13. ja 14.4. on sinhaleesien uusi vuosi. Juhlan jälkeen ei työtä tehdä viikkoon. En vielä jaksa uskoa, että aikataulussa pysyttäisiin. Mitään ei voi sanoa tässä maassa varmasti, ennen kuin kaikki on valmista ja avajaiset on pidetty. Voimme vain toivoa ja painostaa työntekijöitä tekemään parhaansa. Uusi vuosi on niin tärkeä juhla tässä maassa, että työntekijä kyllä yrittävät tehdä parhaansa. Saavathan he silloin palkkansa, jolla voivat ostaa kotiin jotakin uutta. Uusi vuosi omassa kodissa tekisi juhlasta vielä merkittävämmän ja mieleenpainuvamman.