Monday, March 15, 2010

Geval Hadana Sudda, Keke Mahatma - taloja rakentava valkoinen Keke

Kuten laulussa sanotaan, kun alkuun on päästy, niin antaa mennä vaan… Alkukangertelujen jälkeen kaikki rakennuskohteemme ovat hyvässä alussa. Maanomistussuhteiden selvittely vie paljon enemmän aikaa, kuin paikallisviranomaiset aluksi uskoivatkaan. Tosin vasta tänään saimme luvan aloittaa viimeisen kohteemme rakentamisen. Tämä kohde on vielä hankalan taipaleen takana, mutta maanomistajat lupasivat antaa kaiken apunsa, että rakentamisen alkuun päästäisiin sielläkin.

Kaikkien muiden talojen perustukset on tehty, ja suurimmassa osassa kohteista on jo seinien muuraus käynnissä kovalla tohinalla.
Perustuksen teko on rankkaa ja aikaa vievää puuhaa. Ensin kivikovaan maahan kaivetaan 60 cm syvät urat, ja sitten muurataan perustus, kuten meillä Suomessakin on aiemmin tehty. Kivikova maa pehmennetään vedellä, mutta silti työ on rankkaa. Koko ajan aurinko paahtaa kirkkaalta taivaalta säälimättömästi.

Auringonpaisteessa pahimmillaan lämpötila nousee reippaasti yli 65°. Varjossakin lämpötila on yli 40°. Tästä huolimatta miehet jatkavat keskeytyksettä työtään. Vain tee- ja kahvitauot rytmittävät työtahtia.


Työpäivä alkaa kello seitsemän ja jatkuu aina auringonlaskuun saakka. Aurinko laskee kello 18.15. Tämän jälkeen miehet marssivat hanhenmarssia peseytymään läheiseen kastelukanavaan. Samalla he pesevät pyykkinsä kanavassa. Päivä päättyy rice’n curry – illalliseen. Mitään viihdykkeitä ei ole, sillä näissä taloissa ei ole sähköä. Valmistuviin taloihimme on luvattu vetää sähköt. Milloin, sen vain Isä Taivaassa tietää. Joka tapauksessa taloihin tehdään täkäläisittäin normaalit sähkötyöt.


Tällä hetkellä kaksi taloista on siinä korkeudessa, että eilen mittasimme harjan korkeuden. Muutaman päivän kuluttua timpurit pääsevät töihinsä kattoruoteiden teossa.
Lahjoituksina saamilla varoilla rakennamme nyt kahdeksan taloa, sillä luovuin vaimoni huolta helpottaakseni moottoripyörän hankkimisesta. Siirsimme nekin varat taloihin. Luonnollisesti matkakustannuksia tulee, sillä en voinut asua Morawewan talossa, jonka seinistä kasvoi vihreätä hometta. Asun nyt Trincomaleessa, josta matkaa tulee kolmisenkymmentä kilometriä työmaalle. Asuinpaikkani on todella ihanteellinen, sillä se sijaitsee meren rannalla. Siellä käy illoin ja aamuin leppeä tuuli. Lämpötila öisin on sangen tyydyttävä. Ilmastointia ei tarvita. Aamuisin huoneessa on jopa viileätä, kun lämpötila on 30°.


Nyt kun olen saanut kaikki kirput myrkytetyiksi, niin olo on sangen kohtuullinen, sillä saan yöni nukutuksi kunnolla. Polttavan kuumuuden kestää, kun on levännyt kunnolla. Voitte uskoa, että mielilauseeni ei ole, kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua. Kirpunpurema on yksi viheliäimmistä. Olen tullut niin allergiseksi niille, että pistoskohdat paisuvat ja keho tulee täyteen punaisia, kutiavia paukamia. Raapiminen vain pahentaa tilannetta. Kuumuus tulehduttaa helposti pistokohdat, jolloin niistä alkaa tihkua visvaa. Onneksi minulla on lääkkeet Suomesta tähänkin vaivaan.

Riisisato talteen

Riisisato kypsyy pelloilla korjattavaksi. Morawewan alue on ollut kautta aikojen kuuluisa hedelmällisestä maastaan. Peltoja on silmänkantamattomiin, jotka nyt on muokattu ensimmäistä kertaa 26 vuoteen. Meillä on ollut vaikeuksia saada riittävästi työmiehiä rakennuksille, sillä he ovat urakalla leikkaamassa riisisatoa. Työ on kovin haastavaa. Sirpillä leikataan ensin riisi ja se niputetaan lyhteiksi. Lyhteet kannetaan suuriin kekoihin odottamaan ”tsunamia”, tappuria. Kone erottelee riisinjyvät, jotka pakataan suuriin säkkeihin odottamaan kuljetusta varastoihin.
Riisipelloilla työskentelevät niin sinhaleesit kuin tamilitkin rinta rinnan. Tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä riisisadosta tulee todella hyvä.


Rakennusaikataulusta

Urakoitsija Kuruwage on tehnyt rakennusaikataulun niin, että pyrimme saamaan kaikki talot valmiiksi ennen Sri Lankan parlamenttivaaleja, jotka pidetään 8. ja 9.4. Mikäli aikataulussa pysytään, niin talojen avajaiset pidettäisiin 21.4. Tätä tilaisuutta paikallisviranomaiset odottavat innolla, sillä silloin saavat sinhaleesit ja tamilit olla samoissa juhlissa jo toisen kerran tänä vuonna. Jos käy niin onnettomasti, että aikataulussa ei jostakin syystä pysytä, niin koko maa pysähtyy pariksi viikoksi. 13. ja 14.4. on sinhaleesien uusi vuosi. Juhlan jälkeen ei työtä tehdä viikkoon. En vielä jaksa uskoa, että aikataulussa pysyttäisiin. Mitään ei voi sanoa tässä maassa varmasti, ennen kuin kaikki on valmista ja avajaiset on pidetty. Voimme vain toivoa ja painostaa työntekijöitä tekemään parhaansa. Uusi vuosi on niin tärkeä juhla tässä maassa, että työntekijä kyllä yrittävät tehdä parhaansa. Saavathan he silloin palkkansa, jolla voivat ostaa kotiin jotakin uutta. Uusi vuosi omassa kodissa tekisi juhlasta vielä merkittävämmän ja mieleenpainuvamman.

No comments:

Post a Comment