Lomahetki Nilavelin hietikoilla

Ensimmäisen kerran tämän reissun aikana minulla oli aikaa käydä rannalla. Hommat Morawewassa ovat siinä mallissa, että minulla ei osaa eikä arpaa työnjohdossa. Kuruwage on puutavaranhakumatkalla Kurenegalassa. Nautiskelin pitkään auringon suloisesta lämmöstä. Mereltä puhaltava tuuli viilensi ilmaa vaarallisen paljon. Yritän olla kerrankin varovainen auringonoton suhteen.

Aluksi rannalla ei ollut ketään. Sitten rannalle kirmasi riemusta kiljuen lauma nuoria poikia, jotka aivan hullaantuivat meren nähdessään. Hetken aikaa kaikersi kateus nuorten poikien kisaillessa rannalla. En kuvitellut pääseväni moiseen menoon edes ajatuksissani.

Poikakatras siirtyi kauemmas hiekkarannalle pelaamaan lentistä, ja tietysti krikettiä, Sri Lankan nykyistä kansallispeliä. Lentopallo oli aiemmin kansallispelin asemassa, mutta nykyään kriketti on ohittanut lentopallon mennen tullen. Ei ole sellaista kylää, missä eivät pajannassikat ja aikuisemmatkin pelaisi krikettiä.

Rantakaistale rauhoittui nuorukaisten siirryttyä nauttimaan lämpimän, turkoosin vihreän meren laineista. Siihen sentään minäkin pystyin, kellumaan aaltojen sylissä. Kaikki muu oli jo ajatuksissanikin liikaa.

Luin palan matkaa Wallanderin Rauhattoman miehen seikkailuja, kunnes rannalle laukkasi ainakin sata puhtaan valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta tyttökoulun oppilaita. Aivan kuin olisin päässyt Linnanmäen vuoristoradalle. Sellaisella voimalla tyttölauma kirkui aaltojen ajaessa heitä takaa.

Paikan täytti puhtaiden vaatteiden tuoksu. Olen aina ihmetellyt, miten on mahdollista, että oppilaiden valkeat vaatteet saadaan noin vitivalkeiksi, vaikka hyvin usein Morawewan alueella pesupaikkana on harmaavetinen kastelukanava.

Nuorten tyttöjen liikehdintä muistutti kovasti lokkiparven lentoa kalaparven yllätettyään. Ylös ja alas pitkin rantatöyrästä. Aina joku hieman epäonnekas kompastui väenpaljoudessa. Aallot suorittivat armeliaasti vaatteiden viimeisen huuhtelun. Tämä ei tuntunut vauhtia tippaakaan vähentävän. Meneväthän naiset täällä täysissä pukeissa koruineen kaikkineen uimaan. Vain miehille suodaan oikeus olla uikkareissa.

Samalla tavalla kuin tulivatkin, niin oppilaat opettajineen poistuivat kikattaen rannalta kohti busseja. Jäin rannalle Wallander kourassani katsomaan heidän peräänsä. Ikuisesti murkkuikäisen, kropaltaan vanhenevan miehen sydän iloitsi tästä näytelmästä.

Poikajoukko kirmaili yhä kauempana rannalla. Nyt taas olimme kahden, Wallander ja minä.
Kauaa emme olleet kahden, kirja ja minä. Nyt rannalle purjehti kymmenkunta perhettä nauttimaan vapaudesta. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että nämä lankalaiset eivät juuri osaa uida, vaikka olemme kyyneleen muotoisella saarella. Suurin osa näistä retkeilijöistä tulee vuorialueelta, tai Dry Landistä, missä vettä ei ole kuin kaivoissa. Kuivana kautena ei aina sielläkään.

Tämä saari on vastakohtien maa. Etelässä ja idässä on rankkaa kuivuutta. Sadekauden jälkeen on vihreätä vain muutama hetki. Pian riisisadon korjaamisen jälkeen ruoho kuivuu ruskeaksi matoksi. Elämme juuri tätä aikaa Morawewassa. Riisiä korjataan urakalla. Miehiä ei tahdo millään saada töihin, sillä sato on saatava korjatuksi. Pian tämän jälkeen alkaa jälleen Paddy Fieldien, riisipeltojen muokkaus.

Kuumuus ja kuivuus ovat vaarallinen yhdistelmä valkoiselle miehelle. Vaikka joisin kuinka paljon tahansa, niin aina on jano. Juon päivittäin viisi litraa vettä ja siinä ohessa kourallisen suolaa. Henkilääkärini Polttimonkadulta ei kyllä suosittelisi tekemään näin verenpaineeni vuoksi. Kroppa kuitenkin vaatii suolaa, joten minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Kuumuus kyllä muuten uuvuttaisi Rauma – kylän rakentajan.

Havahduin mietteistäni, sillä kroppani oli alkanut siinä määrin punehtua, että oli aika livahtaa pakoon porottavaa aurinkoa punotuista palmunlehvistä katetun katoksen suojaan. Muita rakennelmia ei rannalla ollut. Monille olisi varmaan yllätys, että rannalla ei ole aurinkotuoleja silmän kantamattomaan saakka. Niin pitkä tämä maailman kauniimmaksi rannaksi nimetty alue on. Tsunami on tuhosi rannan hotellit. Sisällissota piti huolen siitä, että uudelleen rakentamista tällä sodankin runtelemalla alueella ei ole tehty. Yhä uudelleen joudun toteamaan lankalaisten kanssa, että hiljainen tsunami tappaa yhä. Koko pitkällä rantavyöhykkeellä en nähnyt kuin yhden turistiparin.

Nilavelin alueella kasvatetaan paljon sipulia koko saarenosan tarpeisiin. Tästä hyvästä alueella näkyi mittava määrä hyvinvointia, mikäli sitä voi silmämääräisesti asuntojen hyvästä kunnosta päätellä.

Oli siis aika jättää Nilavelin rannat, ja siirtyä vartiopaikalle Morawewaan, jossa kiivaaseen tahtiin talot kohoavat tuoden alueen ihmisille toivonkipinän toivottomuuteen. Voin helposti yhtyä morawewalaisten riemuun. Joka hetki työmaalta palatessani kiitän raumalaisten anteliaisuudesta. Kohta koittaa aika, kun ensimmäisten talojen tiilikatolle maalataan suurin kirjaimin RAUMA, kiitollisuuden osoitukseksi lähimmäisenrakkaudesta.

Kyläpäällikkö pyysi välittämään sydämestä tulevat kiitokset raumalaisille ystäville. Kohta on taas aihetta juhlaan, missä kaikki etniset ryhmät voivat yhdessä iloita ja riemuita. Yritän myöhemmin välittää nämäkin tunteet teille rakkaat Rauman-seutulaiset.

Hyvää ja onnellista kevään odotusta lumivalleista huolimatta!

Keke riisivainioiden keskeltä!