Tutustumiskäynnit käynnissä oleviin projekteihin

Ambegaman vammaisten koti

Menomatkalla Ambegamaan tilasimme tutusta Hot & Cool – kuppilasta valmiiksi lounaan, sillä aikataulumme oli niin tiukka, että jokainen minuutti oli käytettävä tehokkaasti hyödyksi. Kävimme pikaisesti tutustumassa urakoitsija Kuruwagen viimeisimpään kohteeseen, Baddegaman Senior Homeen, vanhustenkotiin.

Näiden kotien merkitys on tullut tärkeäksi, sillä nuoret muuttavat Arabimaihin paremman elämän ja työn toivossa. Vanhukset jäävät Sri Lankaan, eikä heistä kukaan huolehdi, sillä maassa ei ole mitään järjestettyä vanhustenhuoltoa, saati eläketurvaa. Munkkijärjestöt ylläpitävät näitä koteja Arms Giving – tuen avulla. Tämä tarkoittaa, että aina vainajan kuolinpäivänä omaiset tuovat munkkien määräämän lahjan kohteeseen. Yleensä apu on ruokaa ja vaatteita. Väestörikkaassa maassa tämä onnistuu, eikä kukaan jätä tekemättä tätä palvelua vainajalle, joka saattaa milloin hyvänsä syntyä jälleen.

Vanhustenkoti on hyvä turvapaikka vanhuksille. Hollantilainen hyväntekeväisyysjärjestö on luvannut huolehtia niin talon, kuin vanhusten kuluista. Näillä vanhuksilla on ainakin turvattu tulevaisuus. Kotiin heitä mahtuu kuutisenkymmentä vanhusta.

Baddegaman linja-autoasemalta ostimme tuliaislahjat, karkkeja, keksejä ja kuivakakkuja vietäviksi niin Ambegamaan kuin Halpatotaankin.

Ambegamassa naiset olivat juuri lounastauolla, emmekä halunneet sotkea heidän päiväjärjestystään. Annoimme lahjat aina hymyilevälle johtajattarelle, joka ei saa työstään minkäänlaista palkkaa. Hän saa vaatteet ja ruoan juuri Arms Giving – tukena. Olen aina tukenut häntä ja apulaisjohtajaa vaatimattomalla rahalahjalla. Nytkin annoin muutamia kymmeniä euroja, 5000 Rs. Tällä rahalla hän saa hankkia jotakin ihan itselleen. Osa rahoista menee apulaisjohtajalle samaan tarkoitukseen. Apu ei ole meikäläisittäin ajateltuna suuren suuri, mutta Sri Lankassa sillä tulee hyvin toimeen hyvässä tapauksessa koko kuukauden.

Juuri lähtiessämme kodista, pyörätuoliin koko ikänsä sidottu monivuotinen ystäväni tulee toivottamaan hyvää matkaa. Hän ei pysty tekemään mitään käsillään, vaan hoitaa kaikki askareensa jaloillaan. Hän on ollut malliesimerkkinä maan hallituksen edustajille, että vammaisetkin pystyvät huolehtimaan itsestään turvallisissa olosuhteissa. Tämä nainen hämmästytti ministereitä taidoillaan, ja oli näin auttamassa vammaisten asiaa eteenpäin.

Täällä minä pärjää hyvässä hoidossa

Halpatotan erityislastenkoti

Tulimme sopivasti erityislastenkotiin, sillä lapset olivat juuri palanneet kotiin koulusta. Kukaan kylällä ei enää kuiskuttele, että nämä lapset ovat lastenkodista, sillä niin avoimeksi toiminta laitoksessa vuosien mittaan on tullut. Yhtenä merkittävimpänä tapahtumana on maaliskuussa oleva uuden vuoden juhla, jolloin koko kylän väki kokoontuu leikkimään, kisailemaan ja viihtymään Halpatotan lasten kanssa. Siinä on sellaista vilinää, että oksat pois. Hyvin usein Halpatotan lapset voittavat kisailut voittamattoman sitkeytensä ja periksiantamattomuutensa ansiosta. Sen on katu opettanut näille lapsille. Minä olen kyllä auttamattomasti menettänyt sydämeni näille lapsille ja arvaan, että niin on käynyt koko Sri Lankankin suhteen.

Uuden vuoden juhlan kisailua

Astuessamme autosta, sieltä täältä alkoi kuulua Keke huudot, Keke -uncle, Keke –father. Sing a song Keke. Pian pyrähti ympärillemme hymyilevien lasten joukko, jotka kaikki halusivat tervehtiä Keke –isää kädestä. Missä olet ollut niin kauan? Ethän enää koskaan lähde täältä pois? –kysymykset tuntuivat tarttuvan kurkkuuni, enkä voinut tehdä muuta kuin hyvmyillä. Itku pakkaantui rintaani. Vaivihkaa pyyhin kyyneleet pois silmistäni. En ollut tehnyt turhaa työtä täällä kolmen ja puolen ajan. Olin tullut kotiin jälleen.

Halpatotan lapsia

Enkeli –tyttöni, ainoa kristitty lapsi Halpatotassa kyseli, missä Sinikka -äiti on, milloin hän tulee tänne häntä katsomaan? Hän näytti hyvässä käytössä ollutta Teddy -nallekarhua, joka vaimoni oli hänelle ostanut pari vuotta sitten. Rakkaus, kaipaus ja kiintymys Sinikkaan paistoi hänen suurista tummanruskeista silmistään. Sydämeni oli pakahtua rinnassani.

Voitte varmaan helposti aistia saman tunteen. Nämä lapset ovat niin aitoja ja rehellisiä, joita elämä on käsitellyt kaikkea muuta kuin hellävaraisesti.

Keskustelin henkilökunnan kanssa, kuinka kaikki on mennyt. Lotus Hill ry:n kautta olemme palkanneet tänne lääkärin, kaksi käsityöopettajaa, erityisopettajan ja vapaa-ajan ohjaajan. Kaikki muu oli kunnossa, mutta lääkkeet olivat loppumassa. Näihin tarvittaisiin 75 000 Rs, noin 450 €. Viestitän tämän tarpeen kotimaahan.

Tarkastimme vielä, että kaikki toimii laitoksessa ennen poistumistamme talosta. Kaasua ei kukaan ole enää käyttänyt, sillä sen hinta on niin korkea, ettei laitoksella ole varaa ostaa sitä. Ruoka valmistetaan perinteisellä tavalla kolmen kiven päällä avotulella keittäen. Onneksi kattilat kestävät tuon ruoan valmistustavan.

Halpatotan isommat lapset, niin tytöt kuin pojatkin valmistavat koko 150 henkiselle laitokselle ruoan. Tämä on äärimmäisen tärkeä taito, kun nuoret aikanaan lähteväty kokeilemaan omia siipiään maailmalle.

Suihkut toimivat hyvin, ja ovat joka päivä käytössä. Vessojen ovet retkottivat, eikä niitä ole korjattu. Niistä huomautin johtaja Darmasenalle. Hän lupasi hoitaa asian kuntoon mahdollisimman pian.

Haikein mielin jätimme taaksemme rakkaan Halpatotan lapsineen ja henkilökuntineen. Tapaamme varmaan jälleen ensi vuonna.

Lotus Hillin vammaisten lasten- ja nuorten kuntoutuskeskus, Lotus Home

Rankoista monsuunisateista johtuen, jouduimme valitsemaan pienen ja kuoppaisen tien päästäksemme Lotus Hillille, joka nimensä mukaisesti sijaitsee korkealla mäellä, jonka rinteillä kasvaa teepensaita. Näkymä ympäristöön on hulppea. Täällä vammaisten lasten on hyvä levätä, kuntoutua ja tuntea itsensä ihmiseksi.

Näkymä Lotus Homen sisäpihalta

Rakennusala on noin 1000 m2. Lotus Home voi vastaanottaa kaksikymmentä lasta kuntoutettaviksi kerrallaan. Nyt paikalla oli 14 lasta. He olivat juuri kuvaamataidon tunnilla. Jokainen piirsi annettua tehtävää hyvin keskittyneesti. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Lapset olivat hyvissä ja turvallisissa käsissä.

Eranka, jalaton poika

Eranka ei ollut vielä ehtinyt kotiin. Lotus Hill ry maksaa Erankan koulukuljetuksen 30000 Rs eli noin 178 € kuukaudessa. Tämä mahdollistaa taiteellisen ja lahjakkaan pojan koulunkäynnin. Tuk tuk käy hakemassa hänet kotoa ja tuo koulun päättyessä kotiin takaisin. Julkisilla kulkuvälineillä hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta käydä koulussa, sillä busseilla on urakka-aikataulu, eikä vammaisen ihmisen bussiin pääsyä kannata jäädä odottamaan. Tienestit putoaisivat, jolloin on helpompaa jättää vammainen ottamatta kyytiin.

Pojan jalat jäivät kehittymättä, sillä raskausaikana äidin kohdussa kilpaa Erankan kanssa kasvoi suuri kasvain, mikä kasvaessaan esti jalkojen kehittymisen. Olemme hankkineet Erankalle tekojalat, joilla hän käy koulua, eikä näin ole siellä kenenkään silmätikkuna. Kotona tekojalat saavat jäädä nurkkaan, ja poika kirmaa jalantyngillään kylän muiden lasten kanssa. Kukaan ei tunnu kiinnittävän huomiota hänen jalkoihinsa. Pääasia on, että hän mennä viipottaa samaa vauhtia muiden kanssa.

Toivoisin, että voisimme olla tukemassa Erankaa niin, että hän voisi päästä taidekouluun. Taiteellisena hän voisi elättää itsensä tuotoksillaan.

Jätän Erankalle piirustuspareria ja maalaustarvikkeita.